Tervetuloa Hiljaisuuden sävelien pariin! Ensimmäinen luku/osa on hieman prologin tapainen, lyhyt - mutta ytimekäs. Laittakaa kommenttia, haluan mielipiteenne!
Lilyana makoili pehmeällä sohvalla pyöritellen päässään erilaisia ajatuksia. Kuinka hän oli muutama päivä sitten täyttänyt seitsemän, ja saanut vihdoin vastauksen kysymykseensä.
Missä isä on? Lilyanan äiti, Chryseis oli kertonut isän jättäneen hänet
, kun Chryseis oli kertonut aviomiehelleen olevansa raskaana. Chryseis oli matkustanut Starlight Shoresiin, ei maalle - eikä tosin kaupunkiinkaan.
Telvisio pyöritteli jonkinsortin kisailuohjelman uusintoja, mutta Lilyana ei pystynyt keskittymään. Hänen äitinsä oli kamppallut itsensä erikoisagentiksi ja kasvattanut pientä tytärtään, häntä itseään. Kuuluisaakin kuuluisampi äiti hyräili etupihalla kasvimaatansa kastellen.
Noustuaan takaisin istumaan, Lilyana huomasi jotakin - mitä hänen ei olisi ikinä pitänyt huomata. Äidin päiväkirja. Kynttilän, ja jonkun kummallisen elektroniikkalaitteen vieressä oli musta, paksu kirja, johon oli taiteiltu tekstiä - joka ilmoitti kirjan nimenomaan päiväkirjaksi. Tietäen, että teki hyvin väärin - Lilyana nappasi kirjan.
Mahdollisimman huomaamattomasti Lilyana käveli kohti huoneensa ovea, kantaen kirjaa kädessään. Hän yritti liikkua mahdollisimman nopeasti, sillä talon ikkunasta näki koko olohuoneen.
Lilyana työnsi oven auki, ja astui sisään huoneeseensa. Hän huokaisi, äiti ei ollut nähnyt häntä. Perässään punapää työnsi oven kiinni, ja käveli kohti sänkyään.
Lilyana istahti sängylleen, vaikkei äiti siitä pitänyt. Vaaleat lakanat likaantuisivat hiekkaisista ja muuten likaisista kengistään. Lilyana avasi kirjan, ja lähti selailemaan sivuja.
Kauaa seitsenvuotiaan ei tarvinnut selailla päiväkirjaa, kunnes hän löysi sivun, jossa luki tytön nimi.
Tuntuu pahalta valehdella Lilylle. Mutta en voi kertoa hänelle, että hän on vain klooni - joka on tehty minusta, ja jostakin aivan tuntemattomasta miehestä. Tämä on rasittavaa!
Lilyana painoi kirjan kannen kiinni, ja laski kirjan viereensä. Kyyneleet puskivat silmistä, ja punaiset hiukset valahtivat toisen silmän eteen.
Minä, klooni? Lilyana ei voinut uskoa, että hänen äitinsä oli valehdellut hänelle.
Miten tämän kanssa nyt elää, Lilyana puri ylähuultaan, jotte alkaisi pillittämään. Sen seurauksena Chryseis tulisi huoneeseen kysymään, mikä Lilyanalla olisi hätänä. Ja huomaisi päiväkirjan.
Pimenevässä illassa Chryseis kuiteinkin hoiteli kasvejaan, tietämättä mitään tapahtuneesta.
***
Toivottavasti tykkäsitte! Osa oli lyhyt, mutta tarkoitus oli, että saisitte jotakin irti - millainen perhe on kyseessä. Seuraavassa osassa Lilyana on teini - ikäinen... Aikahyppy siis tulee :-D Hyvää loppukesää, toivottavasti säät suosii! c::
